Rakenteita ja sarjakuvamaisia tunnelmia

Taannoin, kun taivas ei auennut eikä pilvi suostunut väistymään,
lähti Mies kuvaamaan jotakin.
Olen ehdottanut hänelle että alkaisi vallan pimeän taivaan kuvaajaksi.
Kyllä niitä tähtikuvaajia ja planeetanmetsästäjiä tässä maailmassa riittää :)
Pimeän taivaan kuvaaja olisi hyvin tyytyväinen taivaan ollessa pilvessä
jolloin ainuttakaan planeettaa ei näkyisi, tähdistä nyt puhumattakaan,
ei myöskään tähdenlentoja eikä naapurigalakseja :)
Ei tarvitsisi kärsimättömänä vahtia sääennusteita pettyen kerta toisensa jälkeen :(

Sanoi harkitsevansa!

New York vs. Joensuu

Eräs newyorkilainen valokuvaaja on saanut hienoja mv-otoksia
kuvatessaan suurkaupungin ihmismassoja säiden armoilla.

Ei nyt ihan New York,
mutta Joensuu kuitenkin ja armoton lumisade.
Eilen Kauppojen sulkeuduttua
jäimme kuvaamaan kaupungin katuja
suurkaupungin sykettä tallentavan tyypin innoittamina :)

Joeli

Työkuviot veivät minut päiväksi kouluttautumaan
ja virkistäytymään Savonlinnaan
sekä tutustumaan sen 19.9.2013 avattuun uuteen pääkirjastoon.
Kirjailija Joel Lehtosen mukaan pääkirjasto on nimetty Joeliksi.

Pidin kovasti Joelin betonisesta ja selkeästä ilmeestä.
Uskon opastamme, joka kertoi kirjaston ilmeen jakavan ihmiset kahteen ryhmään.

Sisäkattoon oli jätetty kaikki putket näkyviin.
Paljasta ja riisuttua, karua ja kaunista.
Kuulemma jotkut ovat kysyneet,
onko kirjastossa vielä remontti kesken.
Ei ole!
Sen tiedämme kaikki me, jotka betonisia pintoja kovasti rakastamme.

 

 

Joeli on kapea ja korkea.
Pintamateriaali on käsittelemätöntä lehtikuusta.
Rakenteissa on paljon betonia.
Lattioissa kokolattiamatot.

Betonin, kiven ja hiekan sävyjä on raikastettu melko pirtsakan värisillä palvelupisteillä.
Jos ne eivät näy asiakkaan silmään
on aika käydä pesemässä lasit :)

Opasteet ovat selkeät ja kuvaavat.

Lukunurkkauksissa ja kalusteissa on käytetty reippaita värejä.

 

Asiakastilat on kahdessa kerroksessa.
Kolmannessa kerroksessa on henkilökunnan tilat.
Ylhäältä parvelta onkin komea näkymä ja pudotus alas.

Kirjastotilat on tosi ilmavat ja avarat.
Hyllyt on kauttaaltaan vain 140 cm korkeita,
joten esteetön näkymä yli koko tilan on kaikille niille,
jotka sattuvat olemaan pitempiä kuin 140 cm.

 Myös rakennuksen ulkopinnat herättävät kiinnostusta:
Ulkoseinän graafisessa verkossa on Savolinnan seutuun ja kulttuuriin liittyviä kuvia.
Verkon on suunnitellut taiteilija Aimo Katajamäki.
Verkko on hauskan näköinen sekä ulkoa että sisäpuollelta katsottuna.

 

Kiitos Savonlinnan kirjaston henkilökunnalle ystävällisestä opastuksesta :)

 

(Kuvat Lumia 820:llä)

Kausia

Nyt on Miehellä mv-kausi.
Jos taivas on pilvessä
eikä pääse tähtikuvaamaan,
niin kuvataan sitten kaikkea mustavalkoisena.
Ei mennä sieltä missä aita on matalin
vaan kunnolla vallitsevaan tunnelmaan.

Suuri pelkohan tässä on,
että tästä talvesta tulee edeltäjänsä kaltainen.
Aurinkoa ei näy, eikä kirkasta taivasta,
ei siis tähtiäkään!

Kyllä minäkin mieluummin katselisin planeettaa,
tähtikuviota, revontulia, komeettoja ja kaikkea tähtisumua.
Vaan näillä mennään :)
Tottahan pilviverho vielä rakoilee
ja tähti työntää valonsa esiin.
Sitä odotellessa!

Kuvissa sesongin hylkäämä kapearaiteinen

Vanha paloasema

Outokummun vanha paloasema on
tiilestä muurattu, 1930-luvun lopulla valmistunut viehko keltainen rakennus.
Arkkitehti W.G. Palmqvistin piirtämän ”auto-aseman” katon alla
olivat aikoinaan Outokumpu Oy:n työmatkaliikennettä ajaneiden linja-autojen,
Alatorilta matkaan lähteneiden ”Okujen” tallit.
Tiloissa oli myös ruokala ja matkalaisten odotustila.
Asemaa on laajennettukin, ilmeisesti 50-luvun lopulla.
Siinä yhteydessä autopaikkojen määrä nousi kuudesta kahdeksaan.
Yläkerrassa toimi 1960-luvun alussa koulu - kolme luokkaa, 120 oppilasta.
Viime vuodet asemalla on mm. säilytetty ja raportoitu malminetsinnästä saatuja kairausnäytteitä.
(Em. on muokattu paikallislehden jutusta,
jonka voit lukea alkuperäisenä täältä.)

Hienoa että tornikello on kunnostettu
ja kello on roolissaan ajannäyttäjänä.
Mies kävi rakennusta kuvaamassa,
koska myös letkutorni on valaistu ohikulkijoiden riemuksi.
Kiitos tästä uusille omistajille :)

Monesko talvi jo...

...tänä syksynä!
Ensin lunta tulee vuorokausi sotalla.
Sitten se sulaa pois.
Seuraa pluskelit ja vesisateet,
kunnes on taas aika sataa lunta.
Ja aika sen sulaa pois.

Koska käsillä on vuoden pimein aika,
kaikki valoisuus - on se sitten lumesta peräisin
tai auringonpaisteesta
 - on toivottua ja odotettua.
Kun kylmät saapuvat
ja talvi kunnolla alkaa
on luvassa kimmellystä ja kauneutta :)
Iloitkaamme vuodenajoista!

Myboshi vol. 2

Viimepäivinä on taivaalta siivilöitynyt ihana valo.
Se aivan ajaa valokuvaamaan.
Aurinko paistaa matalalta,
näyttäen vähäiset värit niin täyteläisinä.
Mikä rikkaus onkaan voimakkaat vuodenajat!
Ihmeellistä että kesän kirkkaiden värien jälkeen
aivan kaipaa tummaa ja täyteläistä,
murrettua ja maanläheistä väritystä.

Syksy ja talvi on asusteiden aikaa.
Pipoja, kaulahuiveja, kämmekkäitä, käsineitä...
Mitä vaan mikä nopeasti valmistuu ihmistä piristämään
ja kylmältä suojaamaan.

Kuvissa vuorostaan Naisen Myboshi-pipo ja kaulaliina.
Pipon malli on Osaka+1, virkattu Myboshi No. 1 -langasta.
Lankoja myydään ainakin Sokoksissa.
Kaulaliinan virkkasin pipoon sopivaksi.
Helppoa ja älynopeaa :)

Vempain eli GPS Unit O-GPS 1

Maapallon pyörimisliike aiheuttaa haasteita tähtikuvauksessa.
Pitkissä valotuksissa tähdistä tulee viiruja.
Viiruina näyttäytyvät kohteet voivat olla kuvassa tavoiteltavakin taiteelllinen efekti,
mutta usein se on ei-toivottu ominaisuus.

Ratkaisu on teoriassa helppo:
liikutetaan kameraa maapallon pyörimisnopeuden tahtiin.
Apuna voi käyttää seurantajalustaa.
Sellaiset maksavat punamultaa.
Niinpä meille hankittiinkin edullisempi vaihtoehto
eli Pentax-kameroihin saatava lisälaite GPS Unit O-GPS 1.
Siis GPS-signaalia vastaanottava vempain,
joka lisää sen signaalin valokuviin.
Näin kuvanottopaikan voi saman tien katsoa vaikka Google mapsilla.

Laitteen pointti tähtikuvauksessa on
että se osaa liikuttaa kameran kennoa maapallon pyörimisnopeuden mukaisesti
ja mahdollistaa siis tähtiseurannan.

Laite liitetään kameraan.
Kameraa pitää pyörittää ohjeiden mukaisesti kolmen akselin suuntaisesti vähintään 180 astetta
samalla tietenkin pitäen huolta ettei kamera putoa.
Kalibroinnista suoriuduttuaan kuvaajalla on jännittävä hetki testata laitetta.

Tämän postauksen kolme ylimmäistä kuvaa on otettu käyttäen em. laitetta.
Laitteen vaikutus näkyy kuvissa siten että tähdet ovat pisteitä,
mutta puut ja muu maisema maan päällä on liikkeessä.

 



 

Tässä kuvassa kohteena on Andromedan galaksi (sumumainen piste kuvassa).

Kuvauksessa ei ole käytetty GPS-laitetta.

 

Ja koska postausta tehdessä alkoi vallan laulattaa,

voi loppuun lainata vähän erästä kaunista aiheeseen sopivaa tekstiä:

 

"Vaikka aika täällä maanpäällä ylitsemme ajaa
emme täysin katoa silloinkaan
Linnunrata loisti vyönä
rakastuimme sinä yönä
Se ei katoa milloinkaan
sillä kaukaiset tähdet me nähtiin
Valo silmistämme lähti silloin matkalle tähtiin - - -"
 


Varmoja syksyn merkkejä

Oheinen kuvasarja esittelee syksyyn kuuluvia asioita,
niitä takuuvarmoja merkkejä kesän vaihtumisesta talveen.

Täällä Pohjois-Karjalassa ainakin on saatu ihailla
valtavien hanhiparvien ylilentoa päivä toisensa jälkeen.
Upea näky joka kerta eikä siihen voi kyllästyä.
Ja mikä kaakatus ja viestinnän voimakkuus
yläilmoista kuuluukaan.

 

Syksyn merkkejä on tietenkin ruskan värit ja punaiset lehdet.

 



 

 

Syksyyn kuuluu pimeät illat ja niiden valaiseminen kynttilöin ja lyhdyin.

 



 

 

Pimeät illat tuovat esiin tähdet ja Linnunradan vyön.