lauantai 31. elokuuta 2013

Joensuu iltavalaistuksessa

Ihanat elokuun illat :)
Miten hieno kesä onkaan ollut.
Kaikille on riittänyt valoa ja lämpöä.
Myös vettä.
Viime viikot ovat olleet ihanan aurinkoisia.
Päivät ovat lämpimät, yöt viileät - lähes kylmät.
Pimeys.
Tähtitaivas.
Me käväisimme Joensuussa
ja kuvasimme kaupungin iltaa.






Iltapala

Arkena syödään arkiruokaa,
viikonloppuna viikonloppuruokaa.
Niissä on ero!
Perjantaina ja /tai lauantaina on kiva laittaa ruokaa
ja miettiä vähän arkea tarkempaa menua.
Tänään teki mieli vuohenjuustoa.
Katsoin netistä ohjetta vuohenjuustopiirakalle ja päätin kokeilla tätä.
Piirakka on hienostunut ja miedon makuinen.
Siinä yhdistyy meidän perheen mielimakuja - vuohenjuusto ja parsakaali.

Tässä siis pieni iltapala.
Bon Appétit :)

perjantai 23. elokuuta 2013

Baari A-oikeuksin

Baari on juomia ja virvokkeita tarjoava ravintola,
jossa istutaan korkean myyntipöydän (baaritiskin) ääressä.
Tavallisesti baarissa myydään ja tarjoillaan juomia heti nautittavaksi.
Baareissa työskentelee baarimestareita ja tarjoilijoita.

Niin myös meidän baarissa.
Kun asiakkaat asettuvat anniskelualueelle
ripeä baarimestari tai tarjoilija pitää asiakkaistaan huolen.
Asiakaskunta on varsin kaikenkirjavaa väkeä;
on eräs Neito ja Amiraali,
on nähty jopa surupukuun sonnustautunut vieras.
Baarikärpänen kuuluu tämänkin juottolan kanta-asiakkaisiin.
Ampiaista kukaan ei ole vielä tilannut,
mutta sellainen on kyllä nähty baarissa.

Perhosbaari on siis avattu!
Kovin tyylikäs tämä kapakka ei ole, myönnetään.
No, sen asiakkaat eivät ole tulleet ihastelemaan sisustusta,
vaan nauttimaan virvokkeista.

Heräsimme vähän myöhässä perustamaan saluunaa perhosille
 - siksi baarin sisustus on aika askeettinen.
Tarkoitus on hankkia joku kaunis ja tarkoituksenmukainen ravintolarakennus.

Vikille kiitos innoituksesta perhosbaarin perustamiseen :)
Mekin haluamme saada kivoja perhoskuvia - siksi siis hyönteisten houkutin eli perhosbaari.


 
 


Perhonen käyttää hyväkseen vain nestemäistä ravintoa – vettä, mettä, mahlaa tai pehmenneitä hedelmiä.Tee kirkkaanväriseen purkkiin, esimerkiksi jugurttipurkkiin, ruokinta-automaatti: sekoita ykkösolueen eli pilsneriin kolmasosa siirappia, pienen pieni murunen hiivaa sekä vähän hunajaa. Anna nesteen käydä avoimessa astiassa muutaman päivän ajan. Imeytä nestettä kankaaseen, vaahtomuovisieneen tai kuivattuihin omenanviipaleisiin ja huolehdi siitä, että nestettä on koko ajan tarjolla. Tee useampi syöttöpiste – yksi aiheuttaa helposti epäsopua! (http://olotila.yle.fi/piha/luonto/houkuttele-perhosia-pihaan)

Tai perusta ravintola A-oikeuksin ja tarjoa perhosille viiniä :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Frisbeegolf - hurahdus lajiin!

No, onpas komea otsikko :)
Ei kai nyt ihan hurahduksesta ole kysymys,
mutta vakavasta ihastumisesta lajiin kuitenkin.
Ja puhun nyt Miehestä.
Minulla on aika ristiriitainen suhtautuminen liitokiekkogolfiin.
Ja myönnän, se johtuu siitä,
että olen auttamattoman huono heittolajeissa.
Aivan surkea.
Eikä frisbeegolf tee poikkeusta :)

Miehen hurahtaminen lajiin johtuu kahdesta syystä:
kaupungissamme avattiin muutama viikko sitten tämä uusi frisbeegolfrata.
Toinen syy on se,
että rata kulkee kotimme välittömässä läheisyydessä.
Se on siis todellinen lähiliikuntapaikka.
Meidän ratamme on 16-väyläinen ja n. 2 km pitkä.

Tämä laji on hyvin edullinen harrastaa.
Kausimaksu on 10 euroa,
päivälippu 2 euroa,
eikä kiekotkaan maksa paljoa.
Aloittamaan pääsee todella pienellä summalla.

Kiitos kaikille järjestelyistä vastaaville:
rata on vaihteleva ja hieno, se kiertää kaivosalueella,
on osin oikein haastavakin.
On mukavaa tästä läheltä seurata,
kun rata on ahkerassa käytössä.







sunnuntai 11. elokuuta 2013

Paluu luontoon

Nyt vuorossa luontokuvia :)
Ne ovat jääneet pimentoon,
koska on ollut hauska tehdä ruokakuvapostauksia ja reissukuvauksia.
(Jos Nainen saisi päättää, hän alkaisi vallan kuvata ruokaa.
Ehkä himpun verran epävarma elinkeino, mutta kivaa se olisi!!!)
Mies on ahkerasti liikkunut luonnossa kamera matkassaan
ja tuonut kotiin kuvasaalista.

Sammakot viihtyvät parhaiten kosteassa ympäristössä ja niiden lisääntymisen edellytyksenä on aina vesi. Veden laatu ei ole kovin merkityksellinen --- Myös ojat ovat hyviä kutemispaikkoja.
Yölämpötilojen laskiessa syksyllä nollan tuntumaan sammakot lopettavat syömisen ja vaeltavat talvehtimispaikkaan. Kesällä kerätyn vararavinnon turvin sammakon on selviydyttävä talvesta ja seuraavan kevään kutupuuhista. Sammakot talvehtivat horrostamalla. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sammakko)


Kyllä voi sammakkokin olla kaunis ja ihmeellinen.
Hieno suojaväri.
Tämä kolmen sentin mittainen otus on varsin viehko.
Sen pinta on kuin hiekkaa tai kiveä.
Ei sen reisistä nälänpitimeksi ole :)
Kyseessä on rupikonnan ensimmäisen vuoden vauva.
Rupikonnat elävät pitkään, joten tälläkin tyypillä on hyvässä lykyssä
monia vuosia edessään.



 Tämä oliivia ulkonäöltään muistuttava kasvi on tutumpi ja kotoisampi kataja.


Ja tämä on sitten hämähäkki. Ei aavistustakaan lajista tai suvusta tai heimosta,
mutta ampiaisvyötärö on vaikuttava :)

Myrkyllisin Suomessa luonnonvaraisena tavattava laji on vesihämähäkki (Argyroneta aquatica), jonka purema vastaa ampiaisen pistoa. Suomessa vain Helsingin Luonnontieteellisen museon rakennuksessa tavattavan ruskohämähäkin (Loxosceles laeta) purema voi aiheuttaa paikallisen kuolion. (Wikipedia)


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Pitsin lumoissa





Viikon lomani oli melkoinen rengasmatka; koti - Tampere - Rauma - Tampere - Helsinki - Tampere - mökki - koti.
Lapsuuteni haave toteutui, kun pääsin Rauman pitsiviikoille.
En itse nyplää, mutta Miehen sisko nyplää ja
sainkin hänestä heti kaverin pitsinihailumatkalle.
Meillä oli hupaisa kaksipäiväinen reissu :)
Raumalla ihmiset olivat tosi ystävällisiä.
Vanha Rauma on valtavan kaunis ja verraten suuri alue
 - oikein yllätyin sen laajuudesta.
Vanhat rakennukset ovat viehkoja ja kapeat kadut idyllisiä,
puhumattakaan nypläystaidosta ja kaikesta näkemästämme pitsistä.
Kyllä olette siellä Raumalla taitavia ja mukavia!
Illallista söimme Gotossa,
joka on Top Chef -voittaja Teemu Laurellin työpaikka.
Ruoka oli oikein hyvää,
ravintolan miljöö selkeän viihtyisä ja palvelu oikein ystävällistä.
Kyllä kannatti vierailla Raumalla!

Ihana ränsistynyt talo.
Sen toinen pää on jo kunnostettu, mutta tässä on tunnelmaa




Vanhaa Raumaa
 
 
 

Goto ja kebab, nam!
 
 


Nypylä poikineen
 
Kultasuutarin taidonnäytteitä kullasta
Kultasuutarin taidonnäytteitä hopeasta
Raumanpitsiä eli raumalaisten nyplääjien taidonnäytteitä

Nuoren miehen, Tarmo Thorströmin, näkemys pitsinnypläyksestä. Äijäpitsiä :)