Pitkissä valotuksissa tähdistä tulee viiruja.
Viiruina näyttäytyvät kohteet voivat olla kuvassa tavoiteltavakin taiteelllinen efekti,
mutta usein se on ei-toivottu ominaisuus.
Ratkaisu on teoriassa helppo:
liikutetaan kameraa maapallon pyörimisnopeuden tahtiin.
Apuna voi käyttää seurantajalustaa.
Sellaiset maksavat punamultaa.
Niinpä meille hankittiinkin edullisempi vaihtoehto
eli Pentax-kameroihin saatava lisälaite GPS Unit O-GPS 1.
Siis GPS-signaalia vastaanottava vempain,
joka lisää sen signaalin valokuviin.
Näin kuvanottopaikan voi saman tien katsoa vaikka Google mapsilla.
Laitteen pointti tähtikuvauksessa on
että se osaa liikuttaa kameran kennoa maapallon pyörimisnopeuden mukaisesti
ja mahdollistaa siis tähtiseurannan.
Laite liitetään kameraan.
Kameraa pitää pyörittää ohjeiden mukaisesti kolmen akselin suuntaisesti vähintään 180 astetta
samalla tietenkin pitäen huolta ettei kamera putoa.
Kalibroinnista suoriuduttuaan kuvaajalla on jännittävä hetki testata laitetta.
Tämän postauksen kolme ylimmäistä kuvaa on otettu käyttäen em. laitetta.
Laitteen vaikutus näkyy kuvissa siten että tähdet ovat pisteitä,
mutta puut ja muu maisema maan päällä on liikkeessä.
Tässä kuvassa kohteena on Andromedan galaksi (sumumainen piste kuvassa).
Kuvauksessa ei ole käytetty GPS-laitetta.
Ja koska postausta tehdessä alkoi vallan laulattaa,
voi loppuun lainata vähän erästä kaunista aiheeseen sopivaa tekstiä:
"Vaikka aika täällä maanpäällä ylitsemme ajaa
emme täysin katoa silloinkaan
Linnunrata loisti vyönä
rakastuimme sinä yönä
Se ei katoa milloinkaan
sillä kaukaiset tähdet me nähtiin
Valo silmistämme lähti silloin matkalle tähtiin - - -"
emme täysin katoa silloinkaan
Linnunrata loisti vyönä
rakastuimme sinä yönä
Se ei katoa milloinkaan
sillä kaukaiset tähdet me nähtiin
Valo silmistämme lähti silloin matkalle tähtiin - - -"
