Tämä kesä jää aikakirjoihin varsinaisena kantarellikesänä.
Jos yhtään liikkuu metsässä niitä ei voi olla löytämättä.
Piilossa ne osaavat olla.
Sammalkerros on niin turpea ja sateesta mehevyyttä kerryttänyt,
että kantarellit ovat hyvin piiloutuneet.
Yksi syksyn merkki on elävä tuli.
Pimenevät illat antavat luvan sytyttää takkaan tulen,
täyttää myrskylyhdyt polttoaineella
ja sytytellä lyhtyihin kynttilät.
Tunnelmallista!
Ja eräs syksyn merkki on eilen alkanut sorsalintujen sekä karhunmetsästys.
Pohjois-Karjalassa oli ensimmäisenä metsästyspäivänä kaadettu 16 karhua.
Toivottavasti edellisen postauksen sorsapoikue on saanut olla rauhassa metsästäjien hauleilta.