tiistai 21. elokuuta 2012

Selviä loppukesän merkkejä

Tekisi mieleni sanoa jopa, että syksyn merkkejä.
Tämä kesä jää aikakirjoihin varsinaisena kantarellikesänä.
Jos yhtään liikkuu metsässä niitä ei voi olla löytämättä.
Piilossa ne osaavat olla.
Sammalkerros on niin turpea ja sateesta mehevyyttä kerryttänyt,
että kantarellit ovat hyvin piiloutuneet.




Yksi syksyn merkki on elävä tuli.
Pimenevät illat antavat luvan sytyttää takkaan tulen,
täyttää myrskylyhdyt polttoaineella
ja sytytellä lyhtyihin kynttilät.
Tunnelmallista!

Ja eräs syksyn merkki on eilen alkanut sorsalintujen sekä karhunmetsästys.
Pohjois-Karjalassa oli ensimmäisenä metsästyspäivänä kaadettu 16 karhua.
Toivottavasti edellisen postauksen sorsapoikue on saanut olla rauhassa metsästäjien hauleilta.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

"Ei väistetä

...jos ei tunneta."
Tätä lapsuudestakin tuttua lorua taisivat lällättää nämä puolisukeltajat,
jotka valtasivat mökkilaiturin.
Vesi on ollut tänä kesänä ennätyskorkealla.
 - mökillä se ylettyy laiturille saakka.
Sorsien laiturille nouseminen ja sieltä laskeutuminen oli hyvin helppoa.
Siivilänokat päästivät kuvaajan aivan viereensä.
Todellisuudessa niitä piti hätistellä pois kapealta laiturilta,
jos mieli päästä saunasta uimaan.
Ihmisten mentyä jälleen löylyttelemään
valtasivat sorsat laiturin kerta toisensa jälkeen.





perjantai 3. elokuuta 2012

Takapihalla

Tänään lämmin on hellinyt 23 asteen verran.
Se on oivallinen ilmanala istuskella takapihalla ja juoda kahvia.
Miksei siinä vielä voisi ottaa kamerankin käteensä
ja ikuistaa kesäkukkia...
Niin kuvauksellinen kuin timanttikukka (Gazania) onkin,
päätimme ettei sitä enää ensi suvena laiteta.
Se vaan ei toimi meidän pihallamme.
Viinimarjat sen sijaan kasvavat
ja pulskistuvat ja punastuvat.

timanttikukan nuppu

timanttikukka