Kaima (eli Tampere vol. 3)

Vapriikin edestä löytyi kaima :)
Kyseessä on tiilirakennus,
joka toimii pimeänä huoneena.

Camera obscura eli neulanreikäkamera oli nykyaikaisten valokuvauskoneiden esiaste. Camera obscura on huone tai laatikko, jonka kanteen tehdyn neulanreiän kautta heijastuu takaseinälle ylösalaisin himmeä kuva kohteesta. Se perustuu optiseen ilmiöön, jossa heijastuva valo kulkee pienen aukon, raon tai reiän lävitse muodostaen vastakkaiseen pintaan kuvan (Wikipedia).

Digijärjestelmäkamerakin mahdollistaa tekniikan tallentaa tuo optinen ilmiö,
joka muinoin jäi vain aistihavainnoksi
 - tässä tämän blogin nimenvalintaan vaikuttaneita seikkoja.

Mm. valokuvataiteilija Marja Pirilä on kunnostautunut
pimeä huone -tekniikalla ja neulanreikäkameralla kuvaamisessa.

Särkänniemeen, Särkänniemeen (eli Tampere vol. 2)

Olemalla ajoissa paikalla
voi saada parhaat paikat,
kun portit vihdoin aukaistaan :)

Särkänniemen rannasta kuvaa Lapinniemelle päin

Noro (eli Tampere vol. 1)

Noro on kaunis sana.
Noro-virus ei ole.
Sellaista täällä kuitenkin on sairastettu.
Nainen kysyi mieheltä mitkä ovat noro-viruksen oireet
ja mies tiesi heti vastauksen:
noro tulee molemmista päistä.
Sairastuttuaan itse tautiin naiselle tuli noron sijasta mieleen koski.

Tällä huteralla aasinsillalla päästään itse aiheeseen
eli vierailuumme Tampereella.
Kuvasimme mm. Tammerkosken rantoja ja muistelimme menneitä:

Kotikaupunkini Tampere -laulu sävellettiin ja sanoitettiin
Tampereen 200-vuotisjuhliin vuonna 1979,
joilloin mekin kumpainenkin sitä laulettiin
ja koulussa Tampere-viirejä askarreltiin :)

"Tammerkoski pauhaa vaahtopäitä lyö
tuoden vettä kaukaa erämaista.
Tehtaanpiiput kertoo että täällä työ
kasvattelee kansaa suomalaista.
Tampere, Tampere tahdon laulaa sulle,
kun kotikaupunki kallis olet mulle.
Järvet ja harjut ja laulu Tammerkosken
hehkumaan saa sydämen ja posken."

Netistä en onnistunut löytämään hienon Kotikaupunkini Tampere -laulun
toisen ja kolmannen säkeistön sanoja
(lieköhän syynä tekijänoikeusasiat ja -lait),
mutta eräs sukulainen riensi avuksi.
Hän taitaa osata tämän laulun ulkoa vaikka unissaan,
onpa tainnut olla mukana sen levytyssessiossakin...
Joten tässä kaksi puuttuvaa säkeistöä (ilman luvan kysymistä sanoittajalta):

"Kaupunkimme yllä pilviin ennättää
Näsinneula nähden pystypäinen,
kuinka kiekon maaliin maila lennättää
kiiltävä on kilpakenttä jäinen.
Tampere, Tampere...

Monta täällä kasvoi hengentaitajaa.
Mainetta he saivat maailmalla.
Kasvupaikka kaunis olet Pirkanmaa,
kertoa sen keksin laulamalla.
Tampere, Tampere... "

Taivas lyö tulta yläpuolellamme

Mies kiiruhti kuvaamaan auringonlaskun punaisena hehkuvia värejä tiistaina.
Pakkasta on ollut reilusti 20 asteen hujakoilla ja se tekee ilmasta kuulaan ja selkeän.
Näinä kaamoksen aikoina saa kameran kanssa olla nopea,
että ehtii tallentamaan sen mitä on aikonut.

Tunnelmavaloja

On sanottu ennenkin, mutta sanotaan taas:
vuodenajat ja niiden voimakas vaihtelu on rikkaus.
Pimeässä vuodenajassa ja pimeydessä on oma hohtonsa.
Pimeässä valo näkyy - niin myös kaivoksen värivalot.
Mm. lukiolaisten toimesta kaivoalueen rakennukset
oli valaistu monin värein perjantaina 14.12.

 

 

 

 

Outoja asioita

Mies se sitten viitsii!
Eilen se lähti iltapimeällä kaivokselle
kahlaamaan reisiään myöten lumihankeen
saadakseen otoksia etsimeensä.
Kenkien ja vaatteiden märkyydestä päätellen
kuvauspaikalla ei ollut minkäänlaisia teitä tai polkuja.
No, kaikki se oli taas vaivan arvoista :)

Taskulamppu ja mies.
Miehen jalkojen hahmot voi nähdä kirjainten alapuolella :)

Varrella virran

Mies lähti tänään kuvaamaan tutun joen partaalle.
Viime päivinä ulkona on ollut kova myrskytuuli
eikä minkäänlainen ulkoilu minkään syyn takia ole tuntunut houkuttelevalta.
Tänään kuitenkin paistoi vähän aurinkokin
 - keli oli siis otollinen kuvaamiseen ulkona.
Joella näytti tältä:

 

 

 

 

Minä olen ollut flunssassa
ja tuomittu olemaan vielä sisällä.
Halusin kuitenkin tehdä jotakin näkyvää ja itseäni ilahduttavaa,
niinpä päätin ommella.
Minulla oli apulainen mukana,
josta enemmän täällä.

Kaksi suurta paneelireunaista sisustustyynyä - vartissa valmiit :)
Käytin kankaan nurjan puolen oikeana puolena

 

Saumurini on käytettynä ostettu kolmilankainen Juki 70-luvulta

Kuinka selviytyä marraskuusta voittajana?

Sehän onnistuu vaikka syömällä
sinisimpukoita Arvo Kokkosen tapaan.
Tämä herkku on useaan kertaan testattu juuri tähän aikaan vuodesta.
Kyseessä on todellinen pikaruoka
ja seurusteluruoka.
Kyytipojaksi ei tarvita kuin hyvää vaaleaa leipää tai patonkia,
hapokas valkoviini ja ihania ihmisiä.
Muista ettei simpukoita saa keittää liikaa - niistä tulee sitkeitä.

neljälle:

 

1 kg eläviä sinisimpukoita
1 silputtu sipuli
2-4 silputtua valkosipulin kynttä
2 rkl voita
2 dl kuivaa valkoviiniä
½ dl vettä
musta- ja valkopippuria
suolaa
½ rkl hienonnettua rosmariinia, timjamia tai salviaa
2 rkl hienonnettua persiljaa
2 rkl vehnäjauhoja

Harjaa sinisimpukat puhtaiksi juoksevan kylmän veden alla ja poista parta, mikäli sitä on. Poista rikkoutuneet simpukat ja simpukat, jotka ei mene kiinni, kun kuorta kopauttaa.
Varaa iso kannellinen kattila. Kuullota sipuli ja valkosipuli voissa kullankeltaiseksi. Lisää viini, vesi ja mausteet. Anna liemen kiehua hiljalleen muutama minuutti. Nosta lämpöä, lisää simpukat ja peitä kannella. Keitä hyvällä lämmöllä samalla kattilaa ravistaen 3-4 minuuttia tai kunnes simpukat ovat auenneet. Nosta simpukat pois liemestä. Suurusta liemi vehnäjauhoilla ja keitä vielä hetki. Aseta keitetyt simpukat syvälle lautaselle. Kaada kuuma liemi simpukoiden päälle ja ripottele päälle runsaasti persiljasilppua.

Mitä mieltä marraskuussa?

Naisen mielestä marraskuu on kuukausista turhin.
Jos silloin ei ole lunta, on pelkkää pimeyttä ja silkkaa rumuutta.
Sadetta ja piiskaavaa tuulta.

Vuodenajat ja niiden voimakas vaihtelu on ihanaa.
Talvi on mahdollisuuksien aikaa.
Kevät on uuden odotusta.
Kesä on valoa.
Syksy on parhautta.
Marraskuu on turhuutta.



Vanhan kaivoksen tornikin on aivan kalmankalpea

 

 

 

Alkavan talven sävyjä

Eräänä iltana lähdimme läheiseen kaupunkiin
kuvaamaan sen jokirantaa iltavalossa.
Oli lähes täysikuu ja taivaalla oli kauniita sävyjä.
Pakkasta oli 5 astetta.
Keskusta näytti tuossa valaistuksessa myös niin kuvaukselliselta,
että pysähdyimme kuvaamaan vielä sielläkin.
Mainittakoon touuden nimissä,
että mies pystytti jalustansa paikkaan toisensa jälkeen
ja keskittyi kuvaamiseen kovassa tuulessa ja kylmyydessä.
Minä sen sijaan istuin suurimman osan ajasta lämpimässä autossa :)

 

 

 

Sokerihuurrettua sunnuntaita





Luonnossa voi kohdata kaikkea kaunista,

vaikka nyt eletäänkin vuoden karuinta aikaa.

Lunta ja valoa odotellessa...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 



Pakkasen puraisu

Välillä kun ei sada paistaa aurinko
ja lämpötila laskee.
Kesäkukat saivat aivan uuden kaunistuksen huurteesta.
Tämän puraisun jälkeen oli aika sanoa hyvästit kesäkukille
ja viritellä callunat tilalle.

Jälleen kuvauspuolen hoiti mies ja nainen on vain ihastellut lopputulosta :)