Kuinka selviytyä marraskuusta voittajana?

Sehän onnistuu vaikka syömällä
sinisimpukoita Arvo Kokkosen tapaan.
Tämä herkku on useaan kertaan testattu juuri tähän aikaan vuodesta.
Kyseessä on todellinen pikaruoka
ja seurusteluruoka.
Kyytipojaksi ei tarvita kuin hyvää vaaleaa leipää tai patonkia,
hapokas valkoviini ja ihania ihmisiä.
Muista ettei simpukoita saa keittää liikaa - niistä tulee sitkeitä.

neljälle:

 

1 kg eläviä sinisimpukoita
1 silputtu sipuli
2-4 silputtua valkosipulin kynttä
2 rkl voita
2 dl kuivaa valkoviiniä
½ dl vettä
musta- ja valkopippuria
suolaa
½ rkl hienonnettua rosmariinia, timjamia tai salviaa
2 rkl hienonnettua persiljaa
2 rkl vehnäjauhoja

Harjaa sinisimpukat puhtaiksi juoksevan kylmän veden alla ja poista parta, mikäli sitä on. Poista rikkoutuneet simpukat ja simpukat, jotka ei mene kiinni, kun kuorta kopauttaa.
Varaa iso kannellinen kattila. Kuullota sipuli ja valkosipuli voissa kullankeltaiseksi. Lisää viini, vesi ja mausteet. Anna liemen kiehua hiljalleen muutama minuutti. Nosta lämpöä, lisää simpukat ja peitä kannella. Keitä hyvällä lämmöllä samalla kattilaa ravistaen 3-4 minuuttia tai kunnes simpukat ovat auenneet. Nosta simpukat pois liemestä. Suurusta liemi vehnäjauhoilla ja keitä vielä hetki. Aseta keitetyt simpukat syvälle lautaselle. Kaada kuuma liemi simpukoiden päälle ja ripottele päälle runsaasti persiljasilppua.

Mitä mieltä marraskuussa?

Naisen mielestä marraskuu on kuukausista turhin.
Jos silloin ei ole lunta, on pelkkää pimeyttä ja silkkaa rumuutta.
Sadetta ja piiskaavaa tuulta.

Vuodenajat ja niiden voimakas vaihtelu on ihanaa.
Talvi on mahdollisuuksien aikaa.
Kevät on uuden odotusta.
Kesä on valoa.
Syksy on parhautta.
Marraskuu on turhuutta.



Vanhan kaivoksen tornikin on aivan kalmankalpea

 

 

 

Alkavan talven sävyjä

Eräänä iltana lähdimme läheiseen kaupunkiin
kuvaamaan sen jokirantaa iltavalossa.
Oli lähes täysikuu ja taivaalla oli kauniita sävyjä.
Pakkasta oli 5 astetta.
Keskusta näytti tuossa valaistuksessa myös niin kuvaukselliselta,
että pysähdyimme kuvaamaan vielä sielläkin.
Mainittakoon touuden nimissä,
että mies pystytti jalustansa paikkaan toisensa jälkeen
ja keskittyi kuvaamiseen kovassa tuulessa ja kylmyydessä.
Minä sen sijaan istuin suurimman osan ajasta lämpimässä autossa :)