Varmoja syksyn merkkejä

Oheinen kuvasarja esittelee syksyyn kuuluvia asioita,
niitä takuuvarmoja merkkejä kesän vaihtumisesta talveen.

Täällä Pohjois-Karjalassa ainakin on saatu ihailla
valtavien hanhiparvien ylilentoa päivä toisensa jälkeen.
Upea näky joka kerta eikä siihen voi kyllästyä.
Ja mikä kaakatus ja viestinnän voimakkuus
yläilmoista kuuluukaan.

 

Syksyn merkkejä on tietenkin ruskan värit ja punaiset lehdet.

 



 

 

Syksyyn kuuluu pimeät illat ja niiden valaiseminen kynttilöin ja lyhdyin.

 



 

 

Pimeät illat tuovat esiin tähdet ja Linnunradan vyön.

 



Syksystä talveen ja takaisin

Tämän kuvan otin kännykällä kotitieltämme 23.9.
Oli masentavaa huomata talven tulleen yhdessä yössä.
Räntää satoi tiukasti koko päivän.
Oli selvää ettei lumi jää pysyväksi,
mutta yhden päivän aikana se aiheutti päänvaivaa aivan tarpeeksi.

Loppuviikko olikin sitten kaunis.
Lumi suli ja aurinko paistoi.
Syksyn värit hehkuivat ja hehkuvat edelleen.
Väriloisto oikein työnsi ja pakotti Naisenkin kuvaamaan.

Koska tunnen ihmeellistä viehtymystä ruosteen ja korroosion etenemiseen,
niin mikäs luontokuvapostaus se sellainen on
missä ei olisi ihmisen ja luonnon kohtaamista.
Inhoan roskaamista
 - kukapa ei inhoaisi,
mutta puhki ruostunut säilykepurkki luonnossa vaan on mielestäni kaunis.
Ruostuminen on hidasta palamista, kuten lahoaminen.

Minusta on tullut oikein haka löytämään kasvuston seasta kaikkea ruostunutta.
Siinä missä joku bongaa herkullisen sienen
minä havaitsen ruostuneen harjateräksen pätkän
tai pultin tai mutterin.
Voisikohan tätä vainua hyödyntää jotenkin kaupallisesti :)

Pysäytetty vesi

Miehen tie on vienyt tämän vuoden aikana useasti erään lähiseuduilla virtaavan joen partaalle.
Tämä rauhoittava näkymä on kuvattu monenlaisessa valaistuksessa, monista kuvakulmista
ja varmasti myös moninaisilla asetuksilla.
Alla olevat kuvat ovat tältä viikolta ja kuten maatuvista lehdistäkin huomaa ollaan jo pitkällä syksyssä. Syksy on ollut pitkä ja lämmin ja vielä tällä viikolla on maastossa voinut havaita ihan poimintakelposia kantarelleja. Viime yönä oli jo melko kylmää, lämpötila kävi nollan lähellä.

 

 

 

Kuvaaja työssään.
Kiitos kuvasta, Pekka

 

Jos metsään älyät mennä nyt

niin takuulla yllätyt!
On meinaan sen verran paljon suppilovahveroita,
että ei muista naisihminen kuunaan nähneensä.
Nyt ei voi puhua metsässä samoilemisen ja sienen löytämisen riemusta;
sen kun parkkeeraat ämpärisi kanssa mättäälle
ja alat mättää...
Onhan toki huimaa, että tämän sadekesän kärsimykset
palkitaan tällaisilla sieniapajilla ja marjamättäillä.
Aivan mahtavaa!!!
Joten kaikki kynnelle kykenevät metsään, hopi hopi!

Sienimetsä

 

Uusia kantarelleja oli noussut myös