Tämän kuvan otin kännykällä kotitieltämme 23.9.
Oli masentavaa huomata talven tulleen yhdessä yössä.
Räntää satoi tiukasti koko päivän.
Oli selvää ettei lumi jää pysyväksi,
mutta yhden päivän aikana se aiheutti päänvaivaa aivan tarpeeksi.
Loppuviikko olikin sitten kaunis.
Lumi suli ja aurinko paistoi.
Syksyn värit hehkuivat ja hehkuvat edelleen.
Väriloisto oikein työnsi ja pakotti Naisenkin kuvaamaan.
Koska tunnen ihmeellistä viehtymystä ruosteen ja korroosion etenemiseen,
niin mikäs luontokuvapostaus se sellainen on
missä ei olisi ihmisen ja luonnon kohtaamista.
Inhoan roskaamista
- kukapa ei inhoaisi,
mutta puhki ruostunut säilykepurkki luonnossa vaan on mielestäni kaunis.
Ruostuminen on hidasta palamista, kuten lahoaminen.
Minusta on tullut oikein haka löytämään kasvuston seasta kaikkea ruostunutta.
Siinä missä joku bongaa herkullisen sienen
minä havaitsen ruostuneen harjateräksen pätkän
tai pultin tai mutterin.
Voisikohan tätä vainua hyödyntää jotenkin kaupallisesti :)
