Syksystä talveen ja takaisin

Tämän kuvan otin kännykällä kotitieltämme 23.9.
Oli masentavaa huomata talven tulleen yhdessä yössä.
Räntää satoi tiukasti koko päivän.
Oli selvää ettei lumi jää pysyväksi,
mutta yhden päivän aikana se aiheutti päänvaivaa aivan tarpeeksi.

Loppuviikko olikin sitten kaunis.
Lumi suli ja aurinko paistoi.
Syksyn värit hehkuivat ja hehkuvat edelleen.
Väriloisto oikein työnsi ja pakotti Naisenkin kuvaamaan.

Koska tunnen ihmeellistä viehtymystä ruosteen ja korroosion etenemiseen,
niin mikäs luontokuvapostaus se sellainen on
missä ei olisi ihmisen ja luonnon kohtaamista.
Inhoan roskaamista
 - kukapa ei inhoaisi,
mutta puhki ruostunut säilykepurkki luonnossa vaan on mielestäni kaunis.
Ruostuminen on hidasta palamista, kuten lahoaminen.

Minusta on tullut oikein haka löytämään kasvuston seasta kaikkea ruostunutta.
Siinä missä joku bongaa herkullisen sienen
minä havaitsen ruostuneen harjateräksen pätkän
tai pultin tai mutterin.
Voisikohan tätä vainua hyödyntää jotenkin kaupallisesti :)

Ihan sumussa

Sumu on kaunis ilmiö.
Sumu on pilvi, joka on kosketuksissa maahan.
Sumua esiintyy maailmassa eniten Newfoundlandin tienoilla maalla ja merellä.
Sumu vaatii normaalisti tiivistyäkseen 100 % suhteellista kosteutta.

Sumua kannattaa siis etsiä ja havainnoida ja kuvata.
Eikä tarvitse lähteä Kanadaan saakka sitä nähdäkseen.
Kyllä sitä täällä Suomessakin ílmenee
 - ehkä vain vaatimattomammin.

Nyt sen kuvaamiselle on otolliset olosuhteet.
Oho. Taisinpa valehdella.
Nimittäin täällä on syyskuuksi saatu ennätykselliset lumi- ja loskasateet.
Joten tunnustettakoon, että sumukuvat on muutama päivä sitten otettu.
Ajankohtaisemmat kuvat voisivat esittää lumisia katuja
ja lumimyrskyn aiheuttamia kasvi- ja puutuhoja :(

Syyskuun revontulet

Viikolla uutiset kertoivat Auringon olevan kovin aktiivisena
ja sinkoavan purkauksiaan Maan suuntaan.
Kaikki revontulia rakastavat ihmiset
ovat tällaisia uutisia lukiessaan aivan pähkinöinä.
Näin todella tapahtuikin
ja ilmiöön liittyi koronan massapurkaus,
josta lähti varautuneiden hiukkasten pilvi maapallon suuntaan.
Hiukkaspilven ennustettiin aiheuttavan perjantaina
geomagneettisen myrskyn ja todennäköisesti myös revontulia.
Parhaassa tapauksessa luvassa olisi näyttävä revontulimyrsky jonain lähiöistä
ja jonkin verran revontuliaktiivisuutta viikonloppuna (lainaukset Ursan sivuilta).

Sen enempää ei lupauksia tarvittu
kun Mies jo kirmasi yön pimeyteen.
Klo 02.00 hänen odotuksensa palkittiin
ja taivaan täyttivät värikkäät loimut.
Ohessa kuvasaalista Auringon purkauksesta aamuyöllä 13.9.

En ole koskaan havainnut revontulia sulan maan aikaan.
Jotenkin on hämmentävää,
kun samassa kuvassa esiintyvät loimottavat revontulet
ja vihreä ruohikko sekä lehdessää olevat puut :)

Maakunnan satoa

Ah ihana elonkorjuun aika!
Turut ja torit ovat täynnänsä kasvimaan aarteita
ja mullassa muhineita herkkuja.
Joensuussa oli kaksipäiväinen Sadonkorjuutapahtuma,
jonka parasta antia oli ehdottomasti paikallisten peltojen tuotteet.
Ostimme reilusti ihania juureksia ja kasviksia.
Tulevina päivinä blenderi laulaa
ja uuni huutaa :)
Palsternakasta tehdään aivan varmasti
pyreetä lindströminpihvien seuraksi.
Jos ette ole vielä tehneet pyreitä,
suosittelen lämpimästi!
Esim. kukkakaalipyre on herkullinen ja kevyt vaihtoehto perunamuusille.

Tein kasviskuville muutamia käsittelyjä ihan kokeilumielessä.
Käytin erilaisia suotimia
saadakseni vähän retroa fiilistä kuviin.

Katson maalaismaisemaa

"...katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
kuinka onnellinen voikaan olla hän,
joka täällä vaan saa aina asustaa.
Maalaismaisemaa en saata unohtaa."

Mies sai viettää muutaman päivän
Pirkanmaan sydämessä
vesilahtelaisissa maalaismaisemissa
nauttien kesän viime säteistä ja alkavan syksyn vireestä.

Muistoja menneeltä kesältä hän tallensi kennolle.
Emme osaa erottaa ponia hevosesta.
Totean siis siskon lapsen sanoin,
että neljässä ylimmässä kuvassa esiintyy ihhahhaa.
Alimmaisena niistä raukkaparka-allergikko.
Ihhahhaa on niin allerginen ötököille,
että sen iho suojataan puvulla :(
Kuvissa myös kukko ja sen kana,
sekä haikara.

 

 

Ruokakokeiluja

Helteiden väistyttyä voi taas viritellä ruokakokeiluja.
Kokkailla kaikkia testaamatta jääneitä herkkujuttuja.

Lohipastramia olemme molemmat syöneet kyllä ravintoloissa,
mutta kotona tätä herkkua emme ole kokeilleet aikaisemmin.
Lohipastramin idea on,
että lohi ensin graavataan kevyesti.
Seuraavana päivänä se pintamaustetaan ja
paistetaan joka sivultaan kuumalla pannulla n. 20 sek. sivu.
Sitten lohi kelmutetaan ja pannaan vetäytymään.
Pian täydellisen pehmeä ja pinnaltaan kiinteän mausteinen herkku on valmis.
Me nautimme pastramin kahden kastikkeen kera.
Koska kaupastamme ei saanut wasabia missään muodossa
ostimme piparjuuritahnaa ja sekoitimme sitä turkkilaiseen jugurttiin yhdessä Dijon-sinapin kanssa.
Toinen kastike oli limemajoneesi.

Kun näin Kaappaus keittiössä -ohjelmassa Kari Aihisen tekevän porkkanasosekeittoa
halusin ehdottomasti kokeilla reseptiä.
En kuitenkaan raaskinut ostaa kaikkia keiton aineksia,
sillä kotona oli "melkein-ainekset".
Tuoreen inkiväärin korvasin jääkaapista löytyneellä inkivääritahnalla,
appelsiinimehun sijasta käytin purkin lopun Brazil Cuba -mehua.
Meillä oli ruokakermaa,
joten en ostanut kuohukermaa
ja smetanan korvasin sulatejuustolla,
jota myös oli jääkaapissa.
Tällaista on ruoanlaittoni:
ihastun johonkin reseptiin
ja sovellan kuitenkin :)

Vihersmoothieta olen halunnut tehdä jo pitkään.
Nyt rohkaistuin.
Selailin erilaisia ohjeita netistä
ja huomasin että siihenhän voi sekoittaa aivan mitä tahansa
vihreää ja syötäväksi kelpaavaa.
Tarjosin vihersmoothieta myös Miehelle.
Koska halusin myönteisen vastauksen
kysyin häneltä,
että maistuuko se mielestäsi terveelliseltä.
Kuulemma maistui :)

Rosvojoukko ja yksi vakoilija

Joensuun seudulla on kuvattu kuukauden verran
Siri Kolun kirjoihin pohjautuvaa Me rosvolat -elokuvaa.
Kuvaukset päättyivät Outokumpuun,
jossa kuvattiin 14. - 15.8. rosvojen kesäolympialaiset.
Näihin kuvauksiin tarvittiin kymmeniä paikallisia avustajia.

Kuvauspäivinä kylillä kohistiin,
kun kaupunkikuvasta oli bongattu Lotta Lehtikari, Jussi Vatanen sekä Kari Väänänen.
He ovatkin aikuisosien näyttelijöitä.
Lapsipääosissa näyttelevät joensuulaiset Sirkku Ullgren ja Kiia Kokko.
Elokuvan ohjaa Marjut Komulainen.
Ensi-ilta on kaavailtu helmikuulle 2015.

Koska meidän mäellä kerrankin tapahtui jotakin
ja pusikot vilisivät elokuvaväkeä
lähti Mies vakoilemaan ja kameroineen jalustoineen kuvailemaan illan pimeyteen.
Hän oli hyvin kateellinen kuvausryhmän valokalustosta :)
Niillä halogeeneilla kelpaa kuvata pimeämmässäkin illassa.