talven tieltä väistyvästä syksystä.
Tänä kesänä minulla on ollut
kyseenalainen kunnia nähdä kyy
ensimmäistä kertaa elämässäni.
En olisi välittänyt tästä kunniasta.
Minusta ja matelijoista ei tule kavereita.
En ole kyiden suhteen asiantuntija,
mutta mielestäni tällä yksilöllä on todella pieni pää
ja vartalo taas tavattoman pullea.
Tietoviisaat kertovat, että pääsääntöisesti naaraskyyt ovat ruskeita
ja koiraat harmaita,
joten tyttöhän se siinä lötköttelee koivunrungolla.
Naaraskyy on koirasta isompi
ja sen tunnistaa lyhyemmästä hännästä.
Ne ovat kuitenkin hyvin kuvauksellisia
ja täynnä yksityiskohtia.
