Kevään merkkejä mökillä

Olemme käyneet mökillä avaamassa kesäkauden. Pari tunnelmakuvaa järveltä.
Kuikka on upea lintu.
Lähes kaiken tuosta linnusta kertoo Mauri Leivo kirjassaan Kuikka - alkulintu.
Mikä ääni ja mitkä värit!

Toinen kuva on kuin syksyinen kuvajainen - lähes ruska.
Kyseessä on kuitenkin kuva varhaiselta keväältä.

Vielä

se kompassi.

retroversio

ja sama mustavalkoisena

Kevääseen kuuluu

vaikka tulvivat joet ja valtoimenaan juoksevat vedet.
Niin myös näissä kuvissa Mustajoelta.
Miesihminen on pysäyttänyt veden liikkeen.

Kuvankäsittelyä

Miesihminen korjaili roskat pois kuvasta,jonka hän halusi vielä tulevan julkaistuksi.
Koska meillä on kissa, leijuu kameran kennoon hienoakin hienompia kissankarvoja
ja ne ovat roskaamassa kuvia.
Minä en niitä tule kuvista poistaneeksi - se on miesihmisen puuhaa se.
Meillä kameran kennon joutuu putsaamaan varmasti useammin kuin karvattomissa huusholleissa.

Kevään keltaista

Eilen etsiydyimme ojanpohjille ja kosteikkoihin etsimään rentukoita.
Olimme saaneet niiden esiintymisestä vihiä eikä vihje pettänyt.
Pellonreuna oli rentukoita täynnänsä.
Kaunis keltainen kevään merkki.
Niitä sitten kuvasimme kauniissa viistossa ilta-auringossa.

Orvokkien aikaan

Koska itsellämme eivät orvokit vielä korista pihaa,
on ihailtava ja ikuistettava muiden orvokkeja
sekä muita alkavan kesän kaunistuksia.

Hellelukemia on rikottu jo tänä suvena.



Tässä amppelimansikassa on jo myös kypsiä mansikoita.
Onko monikaan syönyt kotimaista uuden sadon mansikkaa toukokuussa?



Suunto

On aika ottaa suunto ja suuntima kohti kesää.
Tänään on ollut huippulämmin. Ekaa kertaa asteet kahdenkymmenen pinnassa.
Tämä kevät on kuulemma erityisen paha siitepölyallergikoille.
Myönnän!
Oireita saavat kuulemma sellaisetkin,
jotka niitä tavallisesti eivät saa.
Täällä mennään kaksinkertaistetulla antihistamiiniannoksella.

Joka kevät valtaa sama kiire:
ei kerkiä millään orvokkisesonkiin.
Naapureilla on jo kauniit amppelit ja istutukset,
vaan ei meillä.
Ikkunatkin on osin vielä pesemättä.

Syyllinen vuotavaan nenään ja punaisiin silmiin.

Pokkarin varassa

Olosuhteiden pakosta on pitänyt kuvata pokkarilla.
Eihän kamerassa mitään vikaa varsinaisesti ole.
Ihan hyvä pokkari - on vain harvoin käytetty.
Oikeastaan siinä on oikein hyvä makro-ominaisuus.

Tämänpäiväiset kuvat on otettu ihan vaan kuvaamisen ilosta ja ikuistamisen pakosta.
Minulla kun on tapana kuvata lähes kaikki mitä teen.
Nuorena tyttönä neuloin kaikista neulomuksistani myös mallitilkun
ja talletin sen kansioon yhdessä lankavyötteen kanssa.
Näin digiaikana tallentuu kaikki muistot muistikorteille
ja tänne verkkomaailman loputtomaan tila-avaruuteen.

Joten kuvissa helppoakin helpompia korutoteutuksia.
Tiimarin mustavalkoisia helmiä ja ripaus hopean hohtoa.

Kaksi rannekorua

Kaulakoru

Kaulakoru

Turkoosi vaijerikoru puuhelmiä, pronssivaijeria ja metallihelmiä.

Ruosteessa

Minulla on outo suhde ruosteeseen. Rakastan kaikkea ruostunutta.
Tai en kai ihan kaikkea.
Olisi kurja jos vaikka auto olisi ruosteessa tai taidot.
Betoni on yksi ihastukseni kohde ja sitten on vielä tavarakontit.
Voisin olla päivän jollakin tehdas- tai kaivosalueella tai satamassa kuvaamassa em. asioita.
Ohessa kuvia edes siitä ruosteesta.