Se on kesä nyt!

Halusin tänään kuvata alkanutta kesää!
Kesä tuli nimittäin ryminällä.
Aluksi kevät oli lämmin ja tosi aikaisessa.
Sitten se kylmeni ennätyskylmäksi.

Muistan, että viime torstaina vielä pidin keittoruoan kylmänä ulkona,
koska oli pakkasyö.
Perjantain aikana alkoi lämmetä ja viikonloppuna oli täyshelle.
Ja sitä on nyt jatkunut.

Monissa paikoin on koettu voimakkaita ukkosia.
Ilma on hautova.
Nyt vielä klo 21.15 ilman lämpötila on + 24.
Ihanaa!

Tässä muutama kuva,
kun oli pakko vielä lähteä ikuistamaan vihreyttä.

Keretin torni osa II

Pakko laittaa vielä kuvasaalista tornin valloituksesta.
On se sen verran omituinen paikka.

Kenellekään, joka tätä blogia on seurannut,
ei tule yllätyksenä että rrrakastan rrrruostetta ja betonia.
Keretin tornissa riitti molempia.

Kaikki tällä reissulla ottamamme kuvat on otettu kalansilmäobjektiivilla,
joten siksi vääristyneet ja pyreät muodot.

Pitemmittä puheitta ja kirjoituksitta kuviin:

Kerettiläiset

On historian karua kertomaa,
kuinka kerettiläisiä aikanaan kohdeltiin.
Heitä ei kohdeltu hyvin eikä kauniisti
eikä heidän poskeaan silitelty silkkihansikkaalla.

Meidän Kerettiläisten sitä vastoin kävi hyvin
ja me silittelimme näppylähanskoinemme tornin rappusten pölyisiä kaiteita.
Eilen lauantaina oli nimittäin kauan odotettu h-hetkemme,
kun ryhmä Kerettiläiset pääsi kiipeämään Keretin kaivoksen torniin.

Idea ja ajankohdan miettiminen oli ystäväporukassa aloitettu jo talvella.
Ei ole kuitenkaan helppoa saada 10 - 15 ihmisen aikatauluja sopimaan yhteen.
Meitä oli joukko ystäviä ympäri Suomea,
innoissamme ja jännityksestä kihisten,
hyvissä voimissa aloittamaan kiipeäminen ja tornin valloitus.

Jos haluaa kiivetä Keretin torniin
pitää ottaa yhteyttä Outokummun kaupungin matkailu- ja myyntipalveluun.
Toukokuu on ensimmäinen kuukausi talven jälkeen,
kun torniin aletaan tekemään nousuja.
Hinta on 180 € ryhmältä
ja ryhmässä saa olla max. 15 henkilöä.
Meidän ryhmäämme kuului 13,
joista 11 suoritti lopulta kiipeämisen.
Nousu tapahtuu oppaiden valvomana
ja jokainen kiipeää omalla vastuulla.

Minulla on ollut paha korkean paikan kammo.
Jännitin todella uskallanko kiivetä huipulle asti.
Olin toiveikkaan varma kaikista muista ryhmämme jäsenistä,
mutta itseni suhteen epävarma.
Toisin kävi.
Ensimmäisellä vilkaisulla oli selvää,
että kiipeän ylös asti.
Miehen kohdalla ei tarvinnut edes miettiä.
Hän on tämän nousun kokenut pari vuotta sitten ensimmäisen kerran.

Matkalla huipulle

Huipulta näkee kauas

Paluumatka on alkanut

Yön yli nukuttuani olen tullut siihen lopputulemaan,
että minuun teki suurimman vaikutuksen itse rakennus (sekä ulkoa että sisältä)
eikä niinkään se kiipeäminen.
Kaikki oli jotenkin niin siinä kuosissa
mihin paikat oli jäänyt -89.
Tyhjä, hylätty kaivostorni.
Saanut ruostua rauhassa ja kerätä sisuksiinsa kaikkea pölyä ja moskaa.
Tosi kiehtovaa ja vaikuttavaa!

Suosittelen kaikille lämpimästi retkeä Keretin tornin huipulle.
Jos olet outokumpulainen kokemus lisää paikallistuntemustasi.
Tornin huipun ikkunoista on mahtavaa katsella maisemaa yli järvien ja metsien
ja hahmottaa elinympäristöään.

Suuri kiitos asiantunteville, huolehtivaisille ja hauskoille oppaillemme.
Yhteydenpito ja suunnittelu sujui hienosti.
Meidän vuoksi nähtiin paljon vaivaa.
Torni oli kevätsiivottu
ja paikat tarkistettu
sillä olimme ensimmäinen ryhmä tänä kesänä.

Ja suuri kiitos ystävät!
Ikimuistoinen päivämme oli NIIN onnistunut!

Tornin tietoja:

• 96 m korkea
• valmistui 1954 
•  338 kiivettävää rappusta 
• Pohjois-Karjalan korkein rakennus ja Suomessa viidenneksi korkein
• Keretin kaivos suljettiin 1989

"On suuri sun rantas autius"

Pääsiäisenä aloitettiin mökkikausi.
Ilmat olivat aivan ihanat, 14 astetta ja aurinkoa.
Oli kiva puuhailla ja liikkua ulkona ja saada raitista ilmaa.
Myös talviturkit heitettiin 5-asteisessa vedessä.

Mökkimme seisoo pienen järven rannalla.
Kesäasukkaita järven rannalla on vain muutama
eikä vakituista asutusta taida olla.
Saamme todellakin olla rauhassa.

Saarten takaa saattoi kuulla joutsenten ja kuikkien huutoja.
Meidän poukamaan uskaltautuivat sorsapariskunta ja isokoskelopariskunta.
Isokoskelot olivatkin kovin rohkeita.
Ne nousivat laiturille peseytymään
(ja voi sentään, myös sontivat sen minkä kerkesivät).
Emme ole ennen nähneet meidän vesillä isokoskeloita.
Kiva tuttavuus.
Toivottavasti näemme kesän mittaa
kuinka emo kuljettaa poikasiaan selässään.

Tähtikuvausillat alkavat olla vähissä.
Taivas on nyt liian valoisa.
Tässä vielä tähtitaivasta
kuvattuna saunaltamme vastarannalle.
Taustalla kajastavat Savonlinnan valot.
Sinne on mökiltä linnuntietä n. 40 km.

 

 

Jäillä vai ilman?

Kevät ja kesä ilman jäitä, kiitos!

Kevät alkoi aikaisin ja tohinalla

vaan pysähtyi sitten.

Viime päivät ovat olleet aurinkoisia ja hyvin tuulisia,

yöt puolestaan kylmiä.

Kuorinka-järvi on pyristellyt lämpöä vastaan

ja luovutti jäänsä vasta 24.4.

Kuorinka on aika ihanan näköinen järvi.
Siinä on tosi suosittu matala uimaranta.
Kesällä uimareita riittää,
talvella pilkkijöitä.
Uimapaikalle on helppo poiketa 9-tieltä.
Vaikka ajelemme levähdyspaikan ohi harva se viikko,
niin muistaakseni en ole koskaan uinut Kuoringassa.
Miksi en?
Josko tänä kesänä...

Pissaladière

Kyseessä on ranskalainen sipulipiiras.
Leivonnaisen kiva nimi tulee latinan kalaa tarkoittavasta sanasta piscis
ja suolaa tarkoittavasta sanasta salis.
Molemmat maistuvat piirakassa voimakkaasti.
Aineet eivät ole kalliit eivätkä moninaiset.

Olimme ostaneet itsellemme makutuliaisiksi Tampereelta aitoja sardelleja.
Etsimme niille arvoistaan reseptiä.

Jos rakastaa sipulia, kalaa ja oliiveja sekä suolan makua,
on piirakkaa pakko kokeilla.

Idea on, että valtavaa määrää sipulia mausteineen
haudutellaan tunnin verran aivan pehmeäksi.

Vertailimme netistä löytyviä ohjeita (tässä yksi ja tässä toinen) keskenään
ja päädyimme hiivataikinan sijaan tekemään muropohjan.
Tosi helppo ja nopea tehdä
ja aivan älyttömän helppo kaulia.
Pöydälle kannattaa levittää märkä keittiöpyyhe,
jonka päälle asettelee leivinpaperin ja taikinamöykyn.
Sitten vain kaulimaan ja ½ cm:n paksuinen pohja on valmis tuota pikaa.

Pohjan päälle kaadetaan sipulitäyte,
sen päälle tasaisesti sardellit ja oliivit
ja koko komeus uuniin.

Muuta ei tarvita kuin lasi hyvää viiniä.

Muropohjan rapeus, sipulitäytteen pehmeys ja makeus
yhdistettynä sardellien ja oliivien suolaisuuteen on hieno makuyhdistelmä.

Oli kuu oli ilta - maatamoa metsästämässä

Maatamo tarkoittaa Maasta heijastuvan valon valaisemaa kuunpintaa.
Maatamo näkyy parhaiten Kuun ollessa kapea sirppi.

Toissapäivänä Maatamo oli näkyvissä myöhään illalla.
Mies oli vähän turhan aikaisin liikkeellä
eikä saanut maatamoa tallennettua tällä kertaa.
Onpahan hyvä syy taas mennä lintutornille tähyilemään.

Ilta oli kaunis ja kuulas ja tunnelmallinen.
Jäät paukkuivat ja ryskyivät illassa
ja joutsenet pitivät konserttiaan kilometrin päässä.
Mies ei ollut siis lainkaan pettynyt,
vaikkei sellaista kuvaa kuusta saanutkaan mitä lähti tavoittelemaan.