talven tieltä väistyvästä syksystä.
Tänä kesänä minulla on ollut
kyseenalainen kunnia nähdä kyy
ensimmäistä kertaa elämässäni.
En olisi välittänyt tästä kunniasta.
Minusta ja matelijoista ei tule kavereita.
En ole kyiden suhteen asiantuntija,
mutta mielestäni tällä yksilöllä on todella pieni pää
ja vartalo taas tavattoman pullea.
Tietoviisaat kertovat, että pääsääntöisesti naaraskyyt ovat ruskeita
ja koiraat harmaita,
joten tyttöhän se siinä lötköttelee koivunrungolla.
Naaraskyy on koirasta isompi
ja sen tunnistaa lyhyemmästä hännästä.
Ne ovat kuitenkin hyvin kuvauksellisia
ja täynnä yksityiskohtia.
Jälleen aivan ihania syksykuvia, kiitos! Tuon kyyn olis voinut jättää pois - tai siis se olisi voinut pysyä pois näkyvistä. Menis jo horrokseen.
VastaaPoistaKiitos paljon! Munkin mielestä koko kyyn voisi heivata olemassa olosta ja koko käärmeiden heimon :)
PoistaIhania kuvia jälleen kerran!
VastaaPoistaKiitos Mammalle jälleen kerran :)
PoistaHuijui, en ole vielä kyyhyn koskaan luonnossa törmännyt. Mutta aina se vähän hirvittää, että jos sellainen jostakin mättään takaa tai kiven kolosta putkahtaa! Omalla tavalla kauniita otuksia, mutta silti niin karmaisevia ällötyksiä :D
VastaaPoistaIhania syysvärejä kuvissa!
Kiitos Ruudolf. Syysvärit ovat kauniita ja kyytkin, mutta matelijat yleisesti mielestäni kylmiä väreitä aiheuttavia :)
Poista