sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Vauhdin hurmaa!

Lauantainen virkistyspäivä vei miehen katsomaan EVK-liigan rallia
ja naisen läheiselle puutarhalle syystapahtumaan
ja kaupungille shoppailemaan.
Myöhemmin tavattiin ja vaihdettiin kokemuksia.

Keli ei suosinut ulkoilmatapahtumia;
6 astetta lämmintä (tai siis kylmää), tuuli ja vesisade.

 

lauantai 1. syyskuuta 2012

Osa 3

Luonto on kovin moninainen jokaisena vuodenaikana.
Mitä kaikkea jääkään näkemättä, kun ihminen toimittaa arkisia asioitaan ja kiirehtii päivästä toiseen?
Kun kulkee kameran kanssa ajatuksenaan valokuvata
ei tarvitse erityisesti edes etsiä kohteita.
Kameran linssi vaan kohti pusikkoja ja heinänkorsia,
kalliopintaa ja vesistöjä.

Sitruunaperhonen

Lajin koiras on väriltään sitruunankeltainen, mistä laji on saanut nimensä.
Naaras on vihertävänkeltainen. Siipien keskellä on tummemmat täplät.
Sitruunaperhonen on eräs Suomen tavallisimmista päiväperhosista
ja usein yksi kevään ensimmäisistä lajeista.
Sitruunaperhonen lentää kahdessa sukupolvessa, ensimmäinen keväällä jopa maaliskuusta kesäkuuhun ja toinen sukupolvi heinäkuun lopulta jopa lokakuulle.
Keskikesällä aikuisia sitruunaperhosia ei juuri tavata. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitruunaperhonen)


Kimalainen?

Lieköhän tämä kaveri kimalainen?
Ainakin on kova puristusote kukasta.

Sisilisko
Sisilisko  on maailman pohjoisin matelijalaji. Toinen Suomessa elävä lisko on vaskitsa.
Sisiliskot ovat Suomessa rauhoitettuja, ja siksi niitä ei saa ottaa lemmikiksi esimerkiksi terraarioon.
Sisiliskot voivat elää jopa 10-vuotiaiksi. Sisilisko on päiväaktiivinen ja vaihtolämpöisenä se suosii aurinkoisia kohtia. Sisilisko on taitava kiipeilijä ja se pystyy kiipeämään myös pystysuorilla pinnoilla. Sisilisko osaa myös uida sujuvasti. Vaaratilanteissa sisilisko pakenee maaonkaloihin, ja hätätilanteessa se kykenee irrottamaan häntänsä harhauttaakseen ahdistelijaansa. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sisilisko)
 
 
 
En voi olla lisäämättä tähän loppuun lukuvinkkiä.
Maailman kirjallisuuden eräs klassikko eli Aku Ankka -sarjakuvalehti
on suomennoksissaan yltänyt jälleen huikeaan verbaliikkaan.
Jos saatte käsiinne numeron 34,
niin lukekaa ihmeessä aloitussarjis nimeltä Luontokuvaamisen sietämätön keveys.
Moni meistä saattaa olla kateellinen Akun kuvauskalustolle :)
 

Osa 2

Jos jossain järvellä vain kuului joutsenten tai kuikkien ääntelyä
juostiin kameran kanssa rantaan toivorikkaina.
Jostain syystä nämä linnut eivät viihtyneet tänä kesänä mökkimme lähirannoilla
samoissa määrin kuin aikaisempina kesinä.
Elokuun viimeisellä viikolla kuitenkin lahdukkaan lipui joutsenpari
ja neljä kuikkaa samaan aikaan.

Kuikka
Kuikat olivat hauskan näköisiä,
kun ne uivat ympyräuintia
ja kai "keskustelivat" keskenään.
Olin rannalla hipihiljaa kameran kanssa ja kaikki neljä uivatkin aivan laiturin läheisyyteen.

Kuikka on 60-70 cm:n pituinen ja sen paino vaihtelee runsaasta kilosta kolmeen kiloon sukupuolen ja vuodenajan mukaan. Moneen suuntaan kääntyvät jalat aivan ruumiin peräosassa tekevät siitä loistavan uimarin ja sukeltajan, mutta maalla se ei pysty juurikaan liikkumaan muutoin kuin työntämällä itseään jaloilla eteenpäin.(http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/gavia/kuikka.shtml)



Joutsen
Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä toisin kuin kyhmyjoutsenella. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Laulujoutsen on Suomen kansallislintu.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Laulujoutsen)

Mökillä kuvattua elokuussa. Osa 1

Tänä kesänä toteutimme miesihmisen filosofiaa: "otat kameran mukaan vaikka menisit vain uimaan".
Kamera kulki mukana ja muistikortille tallentui kivoja uusiakin tuttavuuksia.

Lepakko
Mies metsästää kesä toisensa jälkeen sitä "täydellistä lepakkokuvaa".
Ei ole nahkapussi ihan helppo kuvattava.
Mutta kiehtova eläin se on ja olemme oppineet pitämään lepakoista.
On jopa virinnyt ajatus tehdä ensi kesänä lepakoille asumus,
jotta viihtyisivät syömässä hyttysiä juuri meidän tontillamme.

Lepakot ovat eläinkunnan ainoat lentävät nisäkkäät.
Tärkein aisti hämärässä on kuulo.
Suomessa tavataan vain harvoja lepakkolajeja.
Euroopassa esiintyvistä vajaasta 40 lajista vain 13 on havaittu Suomessa.
(http://www.luomus.fi/elaintiede/selkarankaiset/tietoa/lepakot/index.htm)


Palokärki
Uusi tuttavuus oli lähipuissa huutava palokärki.
Kaunis ja suuri lintu.
Lissu-kissa sen pelotti varoitushuutoihin
ja sitä konserttia riitti ihan yhdelle kesälle tarpeeksi.
Palokärki on kuulemma peloton tikkalintu
ja me olemme samaa mieltä.

Palokärki on hiilenmusta variksen kokoinen tikka.
Koiraalla on helakanpunainen päälaki, naaraalla punaista on vain niskassa.
Palokärki on valpas, mutta utelias lintu, joka aika ajoin on varsin äänekäs.
(http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/palokarki)